Häiritsevä huutaminen

[Ambra]

Hei vaan jälleen pitkästä aikaa:) Rauha on laskeunut nähtävästi jäädäkseen. Antti laulelee kauniisti, viheltelee ja tuo mieleeni välillä hyvinkin eksoottisia tuntemuksia. Tässä täytyy nyt mainita että entinen suomuarattimme ei siis osannut vihellellä tai lauleskella sanan inhimillisessä merkityksessä, vaan luulen että jokainen aratin omistanut henkilö tietää että aratti joko kiljahtelee tai rääkäisee kun tuntee siihen tarvetta Sehän siis ei osaa laulaa, ja siksipä Antin viheltelyä kuuntelen nykyisin jälleen erittäin mielelläni.

Ainoa mihin se vielä nykyisinkin reagoi voimakkaammin, on tämän 9v. poikamme poikkeava tai yllättävä toiminta. Enää se ei ryhdy rääkymään vain siksi että poika lähtee huoneesta, vaan ryhtyy hieman "kysyvällä" sävyllä vislailemaan jos pojalla on esim. kavereita käymässä. Tämäkin voimallinen vislailu kestää ainoastaan noin 15 sekuntia, jota oikeastaan emme edes huomaa enää Se jää taka-alalle ja pidämme päinvastoin tärkeänä sitä, että Antti antaa merkkejä läsnäolostaan ja siitä että se huomaa mitä kodissamme tapahtuu.

Antti on erittäin rakastettava lintu, se tykkää meistä selvästi ja sen omaehtoinen tarve kuunnella myös omaa ääntelyään tuo ohessa sen mukavan lisän että saamme uuuuuseita kertoja päivässä kuunnella sen sanojen-tapailu yrityksiään Kertakaikkisen liikuttavaa;)

MUOKS: Juuri tuolla "asiantuntijalla" tarkoitin teitä kokeneita, jotka tässäkin ketjussa olette vastanneet. Teillä on pitkä kokemus, ja omistatte useitakin lajeja, joten siksipä teidän koostetut kommenttinne ovat olleet hyvin tervetulleita.

[miiuhoo]

Voi kun täälllä olisi rauha laskeutunut mutta kun en ymmärrä mitä ihmettä on tapahtunut kun tuo koiras on alkanut kirkua ihan järjettömästi enkä keksi sille mitään syytä. Ihan sama ovatko häkissä vai ulkona, häkin päällä vai jossain muualla. Äsken tulin kotiin niin täältä kuului sellainen mekkala että ei ole tosikaan   Kiva tulla kotiin kun ensimmäisen viiden minuutin jälkeen on hermot täysin riekaleina. Pari viikkoa tätä nyt on jatkunut kohta ja en tosiaankaan keksi mitä se on vailla. Ilmeisesti tämä huuto kuitenkin on sellaista huutoa, että siltä "puuttuu jotakin". Näin ainakin minulle kerrottiin. Mutta kun ihan sama onko kupit täynnä, vesipullo täynnä (ja toimii), tuoretta syötävää, hirssintähkiäkin oli eilen, nyt myös herkkusiementanko. Joo, tänään on aurinkoinen päivä ja jätin kaihtimet auki, kun lähdin. Eilen oli ukko rauhallinen mutta eilen satoikin vettä. Voiko tuolla olla asiaan osuutta? Myöskin tuo kiljuminen saattaa alkaa ihan hyvin ovat ne sitten ulkona häkistä tai häkissä. Ja juu, voivat muuten olla ulkona, kun ollaan kotona, mutta jos on menoa johonkin, en päästä niitä koska tuota ei kesyä typyä ei sitten saa häkkiin.  Ainoa vaan että mua nykyään stressaa niin paljon tuo huuto että olen koko ajan hermostunut ja varpaisillani että josko se taas alkaisi. Ainoa, joka tuohon kiljumiseen tehoaa, on häkin peittäminen. Mutta jos ovat ulkona, ei sekään auta ja sitten multa alkaa jonkun ajan päästä mennä hermot...   Ei tuohon tunnu auttavan huomiotta jättäminen, eikä seurakaan, jota olen yrittänyt tarjota kun se tekee kiljumisen jälkeen jotain muuta. Ei, se lentää pois kädeltä/olalta takaisin ja jatkaa.
Nyt jostain syystä äänessä oli myös tämä typykkä joka ei yleensä ole mutta nyt kiljuivat kummatkin kuin viimeistä päivää. Siis... peiton alle, ei tuosta muuten taas loppua tullut  

[Ambra]

Hei Miiuhoo:) Ymmärrän tunteesi, todellakin.. En tiedä onko tässä nyt vastauksillani paljonkaan merkitystä; minun lintukokemukseni on melkoisen yksipuolinen, joskaan ei lyhyt kaikenkaikkiaan..

Voisiko kevät olla herättänyt linnuissasi ylimääräistä tyytyväisyyden tunnetta joka purkaantuu "laumaa vahvistavana" kirkumisena? Ymmärsin viestistäsi, että kyse on melko tuoreesta ongelmasta.

Voisiko kyseessä olla kertakaikkiaan vaan tapa, ilman että sillä olisi linnuille paljoakaan merkitystä? Kun eläimethän jäävät helposti toteuttamaan jotain tuttua toimintamallia, jollei niiden olosuhteet tai omistajan käytös ohjaa sitä pois ko. toiminnasta.

Itse pidättäydyin Antin kohdalla tuosta häkin peittämisestä (vaikka siitä jo kyselinkin tässä ketjussa aiemmin tarkoituksenani kokeilla sitä), ja hyvä niin; huomasin jälkikäteen että se koki melkein minkä tahansa toiminnan häkin ympärillä vahvistavaksi merkiksi. Kun se huusi tiheään, emme voineet tosiaankaan pysytellä huoneesta poissa kovin kauaa, tai että olisimme joka käänteessä pompanneet huoneesta ulos ja takaisin. Mutta kun lakkasimme pomppimasta, ja teimme vain sitä mitä juuri olimme tekemässä, se nähtävästi huomasi että ei saa kiljumisellaan mitään reaktiota aikaiseksi. Toki käytimme tuota selän poissa kääntämistä; jos se sattui alkaa kiljumaan juuri kun vaikkapa pyyhin pölyjä viereisen lipaston päältä, käännyin vain välittömästi poissa parin askeleen päähän, ja odotin niin kauan että huuto lakkaa. Mikäli huuto kesti pidempään, kävelin vain poissa koko huoneesta. Täälätavoin se ainakin hoksasi, että jää lopulta yksin, jollei kirkuminen lakkaa.

En tosiaankaan tiedä, mitkä neuvot tepsivät parhaiten; se jää vaan kokeiltavaksi. Mutta nyt olen nähnyt jälleen yhden esimerkin, että lintu voi kirkua, vaikka sillä olisi lajitoveri; jotenkin tämä antaa aihetta epäillä että lintu ei suinkaan (yksineläväkään) aina kilju vain lajitoverin puutetta, ja yhtähyvin yksinäinen lintu voi olla hillitty äänenkäyttäjä, kuten myös parina/laumassa elävä voi kiljua mitä moninaisemmista syistä.

Kyllä meilläkin välillä ajoittain kiljutaan kuin viimeistä päivää, mutta huutosessio ei kestä enää puolta minuutti apidempään. Tähän olemme jo asennoituneet, mutta jossain raja kulkee..; mikäli häiritsevä kirkuminen olisi jäänyt alkuperäisessä muodossaan päälle, olisimme varmaan pakon edessä joutuneet keksimään lopulta jonkin ratkaisun, joko hyvässä tai pahassa.. Eihän lemmikin vuoksi voi sentään "burn outiin" hankkiutua, se on selvää se..

[miiuhoo]

Katsotaanpas nyt, jokohan tämä kaksi viikkoa kestänyt kiljumiskausi olisi mennyt ohi 
Nyt se on nimitäin eilisen ja toissapäivän ollut ns. "oma itsensä", eli ei ole kiljunut kuin viimeistä päivää ja on laulellut kovasti ja tämä kaverikin lauleli. Sekin on tosiaan ollut hissukseen pari viikkoa 
Toivotaan nyt... semmoinen satunnainen kiljuminen on helpompi kestää, kuin se, että sitä saa pelätä jo heti ottaessaan aamulla hupun pois 
Pidetään nyt sormet ristissä, että tämä oli tosiaan joku kevään aikaansaama hullutus joka nyt olisi palannut ennalleen