Vs: Pipsa ja Tane

[ojalama2]

Tänään Jako oli päässyt oikein paikallislehtemme etusivulle, paraatipaikalle. Värikuva ja kaikki. Järvenpään kolmesta eläintarvikeliikkeestä yhdessä päivystää 30-vuotias Jako-neito ja juoksuttaa henkilökuntaa matkimalla puhelimen ääntä. Kertoilivat kuulumisia ja kehuivat neidon olevan hyvässä vedossa.

Pipsa ja Tane saavat tosiaan olla aina vapaina, kun olen kotona. Ja ovat oppineet mihin kannattaa pystyttää päivystyspiste. Annan leivänmuruja vakipaikalle ja Tane sitten syöksyy ekana ja Pipsa perässä. Vesikuppi tarvitsee myös laittaa, ollaan niin kuin kahveella koko porukka.

Ja sitten muistin tuossa, että siskollani, ulkomailla elävällä, oli valkoinen papukaija, jolla oli keltainen töyhtö. Nimi oli Kojak ja eleli pitkän elämän. Miksihän en koskaan kysynyt lajia, täytyy kysellä nyt. Minulla taisi silloin olla pesiminen menossa ja kiireitä.

Ja jösses, äidiltä perimistäni valokuva-albumeista (niitä ehti kertyä, äiti eli 1910-2000), löytyi kuva siskosta celebesinkakadu olkapäällä. Ja meidän seeprapeipoista poikasineen vuodelta 1985. Historian havinaa suvun lintuvalikoimasta. Muisti pätkii, kuvat palauttavat muistoja mieleen.

[ojalama2]

Eli Jako-neiti voi olla vähän naisellisesti vähentänyt ikävuosia haastattelussa. Mukava lintu, juttelen aina käydessäni myös på svenska, koska minulle kerrottiin Jakon olevan Ruotsista muuttanut.

Täytyy kysellä siskolta kakadusta, tuppaavat nuo 1980 otetut kuvat olemaan pieniä ja haalistuneita. Ainakin hänellä on nyt undulaatteja, sen tiedän varmasti eli joitakin lintuja tunnistan aika hyvin.

[ojalama2]

Tane:"Foorumilla kuulemma keskustelevat lampuista."
Pipsa:"Hyvä aihe, tämäkin hatakka on ihan liian liukas."
Tane:"Totta töriset, mutta mukava pudotuskorkeus ja osuu suoraan emännän päähän."

[ojalama2]

Emäntä hankki uuden kameran, mutta taidot eivät lisääntyneet. Kuva on kuitenkin romanttisen utuinen, juuri sopiva kevään tunnelmaan sohvatyynyllä kököttäjien osalta. Linnut ovat alkaneet hakeutua aina siihen huoneeseen, johon aurinko paistaa. Lämmittely siipiä ja pyrstöä levittäen on mukavan näköistä touhua, ihan kuin ihmiset aurinkorannalla, aurinkolasit vain puuttuvat.

Pääsiäisruoho täytyy laittaa itämään, taidan laittaa oikein kunnon asetelman polkuineen ja istumakivineen, sekaan muutama herne ja lintujen omaa siemenseosta pelloiksi. Ja oikean hetken tullen koko asetelma linnuille seikkailupuistoksi, jonka voi syödä. Ja tietty kaurapelto kanssa, isompi tarjotin kehiin alustaksi!

[ojalama2]

Kaurapelto vaihtui ohrapelloksi ja koko komeus on pitänyt piilottaa Pipsalta ja Tanelta, muuten voisi käydä kylvöksen ohrasesti. Kylvöhommissa emäntä mietti, että pääsiäinen on vähän kuin lintujen joulu. Herkkuja ja ylläreitä lintujen mieleen.

Jösses, ohrapelto iti vuorokaudessa, EU-tukihakemukset sisään!

[ojalama2]

Varaslähtö pääsiäiseen!

[ojalama2]

Ja tämä ilme oli ikuistamisen arvoinen. Hirmut kulmakarvat Tane on kasvattanut kevään aikana.

[ojalama2]

Pipsa, Tane ja emäntä toivottavat kaikille aurinkoista pääsiäistä!

Linnut ovat viihtyneet hyvin ohrapellossa, joka kukoistaa edelleen. Rairuoho, joka kylvettiin omaan nurkkaansa on juuri parhaimmillaan. Ohrista maistuvat parhaiten latvat, taitavat olla makeimpia ja mehukkaimpia. Emännälle aiheuttaa ihmetystä pesimäinnon puuttuminen tänä keväänä, ei edes rullaverhon päälle ole kyhätty mitään. Ehkä talvi oli niin pitkä, että kuherteluinto on vielä uinumassa. Saas nähdä.

[ojalama2]

Tane näyttää Resupekalta, hirmuinen sulkasato käynnissä. Pipsa ei osoita merkkiäkään liittyäkseen seuraan edes myötätunnosta. Tanen vauhti on entisellään, lentokykyyn vajaa sulkapuku ei näytä vaikuttavan hiukkaakaan. Emännän kuitupitoinen aamuvoikkari  sai sunnuntaina mukavan reikäkuvioinnin ja syyllinen siirtyi huimalla vauhdilla viattoman näköisenä salaatin pariin omalle orrelle. Jaettu voikkari on kaksinkertainen ilo.

[ojalama2]

Hauskaa vappua kaikille!

Pipsa ja Tane ilmassa leikkiä lyö,
emäntä innolla munkkia syö.

[ojalama2]

Eipä päässyt meidän Pipsa vielä juhlimaan äitinä tänä keväänä. Syyllinen on kavala emäntä, joka ei laita pesää pariskunnan kaksioon.
 Emäntä väittää, ettei raaskisi luopua poikasista ja tottahan se on. Tänäänkin yritti kinuta Jälkikasvu I:ltä edes yhtä koiraa viikoksi hoitoon. Hyvä, ettei saanut. Silloin meidän pitäisi kökkiä yhdessä huoneessa ja keittön voileipäpöytä jäisi aamulla nauttimatta. Joku roti se pitää lemmikkiasiassakin olla.

[ojalama2]

Tänään emäntä sai harvinaisen tehokkuuskohtauksen ja puursi hiki virraten parvekkeella luututen ja puunaten. Siitepöly senkun pöllysi ja epämääräisiä "vien tämän kohta varastoon" -kasoja siirtyi sinne vihdoinkin kuukausien viiveellä.

Sitten vain lasit kiinni, linnut häkkiin ja ulkoilukausi alkoi. Sopivasti pari tuntia ennen ukkosen alkua. Sitä ennen Pipsa ja Tane ehtivät kummastella kaulat pitkänä lintujen touhuja lähipuissa. Kovasti mykkinä pariskunta kuunteli toisten lintujen laulua, mutta kiinnostus oli ilmeistä.

Aurinkokylpyjen suhteen Pipsa on innokkaampi kuin Tane, joka tuntuu viihtyvän vain hetken paisteessa ja etsiytyy sitten varjon puolelle. Pienen kummastelun jälkeen molemmat uskalsivat lennellä myös vapaina parvekkeella. Pari vuotta sitten tehdyn julkisivuremontin paras anti oli linnuille turvallisen aukoton lasitus, entisessä oli jätetty aukot ylänurkkiin. Nyt kelpaa ulkoilla, säät tosin eivät ensi viikolle ole lupaavat. Mutta vielä on kesää jäljellä, (laulu josta emännän käämit kärähtävät).

[ojalama2]

Pipsa Ja Tane lähettävät helteisiä terveisiä Näsijärven rannalta kaikille. Lomailu sujuu mainiosti, etenkin kun emäntä ja isäntä toivat harkinnan jälkeen uuden koiran perheeseen. Tämä Tirri vahtii ponnekkaasti oravia, vaikka onkin vain pikkuinen chihuahua. Yhteiselo uuden koiruuden ja lintujen kanssa sujuu hyvin ilman sen kummempia venkoiluja.

[ojalama2]

Huh hellettä, sanovat Pipsa ja Tane ja kylpevät vesi pärskyen. Viilennys on tarpeen, kun varjossa mittari näyttää yli kolmeakymmentä plussaa. Mutta eivät kanariat valita, muistissa on kylmä talvi, tosin lasin takaa koettuna .

[ojalama2]

  Takaisin sähkövempaimien ja muiden kaupunkielämän vitsauksien parissa. Hiki virtaa ja ei puhettakaan, että voisi vaivattomasti pulahtaa järveen pihan reunalla. Linnuilla on kaikki paremmin, niillä on oma kylpylä kesät talvet. Eikä niiden tarvitse mennä töihin maanantaina. Eikä setviä kahden kuukauden pyykkivuorta. Ja ne osaavat laulaa kauniisti. Ja ne ovat keveitä ja osaavat lentää. Luetteloa voisi jatkaa näin loman loppumisen ahdistaessa äärettömyyksiin. Mutta kyllä se tästä taas alkaa sujua.